Gitanjali

Rabrindranath Tagoren suurteos Gitanjalista ilmestyy nyt 100-vuotisjuhlan kunniaksi uusi suomennos. Gitanjali on noin 150 runon kokoelma, jonka sivuilla Tagore selvittää suhdettaan henkisyyteen ja luontoon. Suomennoksen on laatinut Hannele Pohjanmies, joka aiemmin on kääntänyt kuusi Tagoren runokokoelmaa. Hän on kirjoittanut myös laajan esipuheen, jossa kertoo Gitanjalin tarinan ja esittelee Tagoren elämää ja elämänkatsomusta, runoilijan uskonto oli värikkäämpi kuin sata vuotta sitten osattiin kuvitella. Rabindranath Tagore (1861-1941) sai sata vuotta sitten, vuonna 1913, Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Tagore oli intialainen runoilija ja universaalinero, joka sai pitkän elämänsä aikana paljon aikaan. Hän sävelsi ja sanoitti lähes 2500 laulua ja kirjoitti runoja, romaaneja, näytelmiä, esseitä, lehtikirjoituksia ja satiireja. Hän perusti koulun ja kansainvälisen yliopiston, otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja kiersi ympäri maailmaa puhumassa rauhan ja ihmisyyden puolesta. Rabindranath Tagore on yksi suurista - hänet rinnastetaan Danteen, Goetheen ja Tolstoihin. Intiassa, Bangladeshissa ja Kiinassa hän on aina ollut erittäin merkittävä hahmo. Tagore oli ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen ja ei-valkoihoinen palkinnon saaja ja tämä aiheutti aikanaan närkästystä länsimaissa. Hän nousi kuitenkin hetkessä maailmanmaineeseen ja hänen hienostunut, ylevä hahmonsa herätti kaikkialla suurta innostusta. Tärkein Nobelin palkintoon vaikuttanut teos oli Gitanjali, uskonnollisten runojen kokoelma, jonka Tagore itse oli muokannut bengalin kielestä englanniksi. Se ilmestyi suomeksi nimellä Uhrilauluja vuonna 1917.