Hullu

Hullu on kertomus siitä, kuinka järki lähtee kävelylle ja pala vasta kuukauden kuluttua takaisin. Suljetulle osastolle nielaistu henkilö tarkastelee maailmaa ja itseään omin särkynein sanoin ja nyrjähtäneen mielensä voimin. Tässä tarinassa erehdytään koko ajan ja ollaan väärässä kaiken aikaa. Vahvat harhat taittavat valonsäteet omituisiksi kuvioiksi. Ajallisesti kirjassa kuljetaan kaamosmatka adventista uuteen vuoteen, mutta aika etenee hyvin oikullisesti harhoista ja lääkityksestä riippuen. Henkilö päättää kirjoittaa suhteellisen aikansa kuluksi näytelmän hulluista ja hulluuden ylistykseksi Josef Julius Wecksellille, murhenäytelmä Daniel Hjortin luojalle ja Lapinlahden sairaalan elinkautisvangille. Teos kantaesitetään käytettävissä olevin voimin ensimmäisen ja viimeisen kerran lukudraamana suljetun osaston uudenvuodenkekkereissä. Se ei mene niin kuin pitäisi, mutta menee kumminkin. Katharsista ei saavuteta, mutta sentään tuuman verran päästään eteenpäin. Juha Hurmeen Hullu ei sure eikä synkistele, vaan kertoo asioista oikeilla ja väärilläkin nimillä. Henkilö romahtaa tutun ja turvallisen läpi pohjalle asti, yhteiskunnan romukellariin. Se ei tunnu mukavalta, mutta pohja on kuitenkin siitä hyvä paikka, että se pitää taas jalkojen alla. Kellarista löytyy sitä paitsi mielenkiintoisia tyyppejä, tarpeeksi hulluja sanoakseen suorat sanat tähän suorasanaiseen kertomukseen.