Kuningatar

Oikeastaan ei pitäisi puhua viktoriaanisuudesta, kun tarkoitetaan ankaraa sovinnaisuutta ja tukahdutettua seksuaalisuutta. Pitäisi puhua albertiaanisuudesta. Kuningatar kertoo kiehtovan ja mukaansatempaavan tarinan Englannin kuningattaren Victorian (1819-1901) elämästä: tiukasti rajoitetusta ja yksinäisestä lapsuudesta, tytöstä, josta kasvoi mahtava hallitsija ja intohimoinen nainen, joka rakasti puolisoaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mutta Victorian rakastettu Albert on velvollisuudentuntoinen ja iltauninen mies, jonka toiveiden täyttymys on maltillinen elämä ja jono kilttejä lapsia. Victoria sen sijaan rakastaa liiallisuutta, hän haluaa aina enemmän, enemmän elämältä, enemmän elämää, vaikka samalla pelkääkin hukkuvansa ja katoavansa tuon kaiken enemmän poimuihin ja omiin kaksoisleukoihinsa. Mutta Victoria on hallitsija ja Albert vain prinssipuoliso: Victoria haluaa miellyttää miestään ja mukautuu tämän toiveisiin, synnyttää lapsen toisensa perään ja yrittää tehdä itsestään pienemmän, hiukan vähemmän hallitsevan. Hän ei enää puhu minusta. Hän puhuu vain meistä. Sillä hänhän rakastaa Albertiaan... Kuningatar on moderni ja kaunopuheinen romaani naisen kasvusta omaksi itsekseen - avioliitosta, rakkaudesta, perheen ja uran haasteista.