Marie

Marie Myhrborgh on yhtä vanha kuin mennyt vuosisata. Hän jaksaa vaivoin kääntyä vanhainkodin vuoteessa, mutta tottuu vuosien mittaan olemaan, syömään ja puhumaan yksin. Marie on helsinkiläisen kirurgin leski mutta ennen kaikkea ranskalainen. Kun hän saapuu vasta itsenäistyneeseen Suomeen, hän ei voi aloittaa keskustelua selvittämättä ensin, mikä puhuttelumuoto on comme il faut. Kun on kuunnellut lapsuusaikojen Strasbourgissa pilkallisia huomautuksia saksalaisista, uudessa kotimaassa on sulkeuduttava suomenruotsalaiseen linnakkeeseen. Professori Arne Nevanlinna (s. 1925) on nerokas tyylitaituri, joka liikkuu Marien tajunnanvirran mukana huolettomasti menneen ja nykyisen ajan, keskieurooppalaisen ja suomalaisen kulttuurin väliä. Hienostuneella huumorilla ja harvinaisella charmilla hän rakentaa verkon, jonka lukija ymmärtää purkaa vasta vähitellen. Marien muistikuvat ryöppyävät kuin ajatus, vapaasti ja selittelemättä. Yksittäisistä muistoista syntyy aistivoimaisia tilannekuvia ja lopulta kronologinen, kahden suvun - suomalaisen ja ranskalaisen - tarina.