Näköala

Sanomalehdet otsikoineen ovat kuin reikiä maailmaan, joka on aina jossain toisaalla. Sitä maailmaa ja omaa paikkaansa siinä etsii nuori Klaus. Markus, Klausin sankari ja ystävä alaluokilta asti, lähtee lukion jälkeen omille teilleen. Hylätyksi itsensä tunteva Klaus ajelehtii hotellisiivouksen kautta opiskelemaan ja lopulta ulkomaankirjeenvaihtajaksi, joka matkaa sotatoimialueelta toiselle. Matkoillaan Klaus huomaa maailman lisäksi myös todellisuuden olevan aina jossain toisaalla - ja lopullisessa määränpäässään hän kohtaa viimein pienen ihmisen, jota kohti on tietämättään kulkenut, alusta asti. Ja vasta etäällä Klaus ymmärtää olevansa lähellä Maijaa, tyttöystäväänsä, jonka rakastamisesta on yrittänyt kieltäytyä. Samanlaista hylkimistä ja pyrkimistä lähelle on ollut myös Klausin vanhempien omalaatuinen, mutta sitäkin väkevämpi rakkaus - eräänlainen yksityinen kriisipesäke, jolta lähetetään viikoittain sanattomia raportteja osapuolelta toiselle. Emma Puikkosen toinen romaani Näköala kertoo raikkaasti ja oivaltaen välimatkoista, rakkaudesta, halusta nähdä ja ymmärtää, halusta löytää näköala elämään.