Orgo

Kun Aulis Saastamoisen pitäisi Akateemisen kohtaamispaikalla esitellä romaaniaan Hyvän voitto, hän jäätyy. Ei ole kirjalliseksi tähdeksi miehestä, joka on kolmatta sukupolvea Kirjatalo-kustantamoon kiipineitä vävyjä. Suvun varojen avulla hän voi toteuttaa kirjallisia päämääriään, mutta joutuu kompuroimaan edeltäjiensä aloittamiin verisiin tarinalinjoihin ¿ ja hieman omiinsakin. Saastamoinen ei tuota halveksimaansa fiktiota vaan todellisuusproosaa itsestään kirjoittamassa itsestään, mutta hän on liian mitätön kiinnostaakseen ketään. Siksi näyttämölle astuu Orgo, josta tulee Helsingin pintapiirien kuningas ja kuukausittain syöltämiensä Orgo-storyjen päähenkilö. Hänen siivellään Saastamoinen etenee urallaan, ja kirjallisten silmänkääntötemppujensa suojissa hän saattaa selvitä jopa murhasta. Orgo ottaa vauhtia 2008 julkaistusta Hyvän voitosta ja kerii yhä hurjemmin kierroksin harhoja, harhautuksia ja harhautusten harhautuksia. Meta-, sub-, intra- ja kontrakirjoitustako? Ehkä, ja vetävä veijaritarina siitä, miten tosi ankkuroituu sepitteeseen ja sepite toteen.