Paluu

Nuori mies nimeltä Väinö Linna palaa kotikaupunkiin etsimään isäänsä ja selvittämään, miksi sisko katkaisi tähän välinsä. Salaa hän toivoo törmäävänsä myös ensirakkauteensa. Väinö ei ole kotonaan missään, ei varsinkaan ihmisten parissa. Hän on muuttanut Helsinkiin opiskelemaan ¿taidehommia¿, mutta sitä on nolo lausua ääneen. Sosiaalinen taitamattomuus ja pelko hallitsevat elämää, vanhoista kavereista vain Veepeelle pystyy puhumaan, ainakin humalapäissään. Kotiseutumatkalla katkeransuloiset muistot puskevat pintaan. Isän jäljittäminen on haastava homma, mutta Väinöllä on kokemusta agentti Jacksonina, jolle isä laati kiperiä tehtäviä. Pienenä Väinö suoriutui niistä sankarillisesti ja sai isän vilpittömän ihailun. Ilo jäi kuitenkin viinan himon varjoihin. Kun Väinö löytää isänsä - tuon hurmaavan heittiön, joka rakastaa naisia, kirjallisuutta ja lämmintä Muscatia - hänellä on tälle ehdotus. Turkka Hautala näytti jo esikoisellaan taitonsa päästä häkellyttävän aidosti monenlaisten ihmisten iholle. Paluussa hän keskittyy isään ja poikaan ja mahduttaa ilon ja surkeuden samaan lauseeseen. Hautala kuvaa hellyttävästi tavallisen traagisia ihmisiä.