Pietolan tytöt

Kansankirjailijana aikanaan tunnetun kainuulaisen Heikki Meriläisen (1847-1939) vuonna 1892 julkaistu Pietolan tytöt on kirjallisuutemme historian ainoa täysiverinen Seitsemän veljestä -pastissi. Meriläinen transponoi Kiven romaanin luovalla tavalla sekä astetta melodramaattisempiin että samalla naturalistisempiin rekistereihin. Veljesten vaihtaminen sisaruksiin olisi rohkea teko tänäänkin, ja yksin naiseuden ylistyksenä Meriläisen romaani on ainutlaatuinen. Lisäksi sen kansankuvaus on Kivenkin rinnalla virkistävän ihanteetonta - veljekset esimerkiksi vain pelkäävät joutuvansa kirkolla jalkapuuhun: tytöt päätyvät siihen oikeasti. Aikalaisetkin kiittivät Meriläisen kielen raikkautta, nykykorvaan ja -silmään se räiskyy paikoin ilotulituksen lailla. Romaanin lopputulema on kiinnostavalla tavalla illuusioton: osa sisaruksista tulee uskoon, toinen osa hulluiksi, eikä nykylukija välttämättä osaa tehdä eroa näiden välillä. Merilänen syntyi Sotkamossa ankaran uskovaiseen talonpoikaisperheeseen. Hän oli itseoppinut kansankirjailija ja kansanrunouden ja -perinteen kerääjä, joka toimi myös seppänä, maanmittarin apulaisena ja pienviljelijänä. Kansanperinteen tutkijana hän teki useita keräysmatkoja Venäjän Karjalaan, Lappiin ja Pohjanmaalle. Meriläinen julkaisi kaikkiaan pitkälti toistakymmentä teosta, dokumentteja ja fiktioita. Pietolan tytöt oli hänen toinen julkaisunsa.