Pölkky

Mikko Rimmisen toinen romaani Pölkky on tarina Kaisaniemen puiston urheilukentän hoitajasta. Sana tarina johtaa tosin harhaan, sillä vätysmäinen mies ei tee juuri mitään. Pääosaan tunkee kertoja, joka poskettoman vakavasti ja barokkimaisen runsaasti äityy kertomaan isolla K:lla. Kertoja on ihastunut kertomisen lahjoihinsa ja omaan sivistyneisyyteensä siinä määrin, ettei pieninkään päähenkilön liike ole liian vähäpätöinen kerrottavaksi. Päähenkilö saapuu Helsingin rautatieasemalle ja ottaa siitä taksin Kaisaniemen puistoon. Eräiden, ei niin merkittävien, tapahtumien jälkeen hän asettuu urheilukentän laidalla olevaan parakkiin ja kohtaa sen pihalla niin pienen pojan, rautatieaseman kuulutukset, puiston linnut kuin urheilukentän ulkohuussia hyödyntävän Vänätyisenkin - ja tietysti ihanan Annin. Rimmisen taito käyttää kieltä ällistyttää monipuolisuudessaan ja taiturimaisuudessaan. Kerronnan alati jatkuvaa tahkoamista ryydittävät harvat ja valitut dialogit sekä oivalliset sanavalinnat. Pölkky on hengästyttävän hauska romaani, jonka kieli on vilpittömällä ja arkisella tavalla täysin nerokasta.