Rinnakkain

Koivunotkon pientaloalue on varsinainen herrankukkaro keskellä Helsinkiä. Siellä vehreän puron varrella asuu myös Jarmo Koponen, 37-vuotias työvoimaohjaaja, aviomies ja kahden lapsen isä. Koko syksyn 2002 uutiset ovat rummuttaneet Irakin tilanteen kärjistymisestä, mutta Jarmon rivitaloyhtiö valmistautuu omaan taisteluunsa. Kivenheiton päähän puuhataan tukikotia asunnottomille, ja asuntojen arvonlaskusta huolestuneet rivitalohumanistit nousevat torjumaan hanketta. Hyvinvointivaltio on tärkeä juttu, mutta eihän lastenkaan kannalta ole hyvä jos alueella hiippailee narkkareita tai pakolaisia - ja luontoarvotkin joutuvat koetukselle... Jarmon virkamiesvaimo Kirsi lähtee EU-komennukselle Brysseliin, ja Jarmo viettää arkiviikot yksin lasten kanssa. Taloyhtiön puheenjohtajan ominaisuudessa Jarmo tutustuu tukikotiprojektissa vaikuttavaan Siljaan. Kun parikymmentä vuotta nuorempi tyttö tulee uniinkin, perheenisän moraaliset silmälasit alkavat sumentua kuin lähiöbaarin muovituoppi. Itsepetos, syyllisyys ja vastuun pakoilu vetävät Jarmoa henkiseen umpisolmuun. Samaan aikaan kun perheen äiti käy paperisotaa Brysselissä ja amerikkalaisoperaatio etenee Irakin aavikoilla, Jarmo käy omien demoniensa kanssa kamppailua, joka repii arjen rikki. Kaikki se, mitä Jarmo on viidentoista vuoden aikana rakentanut, on äkkiä vaakalaudalla. Reko Lund$/an tunnetaan taiturimaisena arjen kuvaajana. Hänen esikoisromaaninsa Ilman suuria suruja (2002) voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon, ja kaksi hänen näytelmäänsä pyörii parhaillaan loppuunmyydyille katsomoille. Uusi romaani Rinnakkain avaa entistäkin koruttomamman näkymän tämän päivän Suomeen. Rajujen vastakkainasettelujen kirjassa vuorottelevat satiiri ja tragedia. Johtoteemoiksi nousevat vieraan pelko, miehen rooli ja psyyken järkkyminen.