Tyrskyt

Normandian uloin niemenkärki, La Hague, on yksinäinen paikka kaukana kaikesta, meren ja tuulten sylissä. Yhtä yksinäinen on myös kirjan minäkertoja, nainen, joka on tullut Etelä-Ranskasta tänne laskemaan ja tarkkailemaan lintuja. Väläyksittäin aukeaa näkymiä naisen menneisyyteen, tuskalliseen menetykseen, joka on ajanut hänet tänne Ranskan toiselle äärilaidalle. Kevätmyrskyn noustessa nainen kohtaa satamaravintolan terassilla miehen, joka on tullut La Hagueen etsimään omaa menneisyyttään. Selitystä neljänkymmenen vuoden takaiseen onnettomuuteen, vanhempien ja pikkuveljen hukkumiseen näillä vesillä. Oliko majakka sammuksissa haaksirikkoyönä? Claudie Gallay (s. 1961) kuvaa läpimurtoteoksessaan ihmisiä ja miljöötä pelkistetyst ja runollisesti. Kerronnan lakoonisuus on kuin luontainen osa vähäpuheisia henkilöitä ja ja karua, rosoista rannikkoa.